No voi laadi-daa. Kirjoittajapoika ei saa blogiaan päivitetyksi, kun on muka "töitä". Olen varma, että Aivosuolien kaksi lukijaa pakahtuvat silkasta turhatumisesta.

Joka tapauksessa. Kävin Mobyn keikalla Hjallis-hallissa toissapäivänä. Mobyn musiikki on mielenkiintoista ja hauskaa orgaanisen ja elektronisen fuusiota. Moby on musiikillinen kyborgi.

Pääesiintyjää lämmitteli Röyksopp, joka oli kyllä livenä kokolailla epämielenkiintoista. Toinen kaveri hakkaa sähkörumpua; toinen nojaa koskettiin. Monotonista takomista. Itse kaljupäällä oli iso orkesteri: jousisektio, DJ, solisti, perkussionisti.

Moby oli hauskempi seremoniamestari kuin olisin uskonut. Levynkansia lukeneena otaksuin, että mies vaahtoaisi eläinoikeuksista tai politiikasta, mutta ei. Viihdyttävää sekin olisi toki ollut. Sen sijaan heppu heitteli hauskoja musikaalisia gägejä ja kertoi omituisia tarinoita.

Eräässä vaiheessa Moby vetää päähänsä afro-peruukin, ja arvuuttelee yleisöltä motiivejaan. Hän on ryhtymässä "DJ-battleen" deejiinsä kanssa. Valot syttyvät: KAIKILLA bändin jäsenillä on afro-peruukki.

Niin, ja musiikkikin oli hyvää.

Sain tänään tietää, että Usenettiin lähettämäni artikkelit ovat sisältäneet Windowsin omia " ja - -merkkejä, jotka eivät ole tietyn ISO-standardin mukaisia. Tämän vuoksi erikoismerkit artikkeleissani ovat näkyneet lukijoille kummallisina oksennuksina.

Mikä oudointa, kaksi lukijaa ilmoitti asiasta vuorokauden sisällä. Outoa sikäli, että sen puolen vuoden aikana, kun olen Usenetin sarjakuvaryhmään kirjoittanut, en ole kuullut asiasta mitään.

Tuntuu vähän siltä, että olisin kulkenut ympäriinsä vetoketju auki puoli vuotta. Ihmiset hymyilevät, koittavat käyttäytyä normaalisti, mutta ovat jostain syystä vaivaantuneita. Sitten yhtenä päivänä: "Kuule, Otto, kukaan meistä ei ole hennonnut kertoa tätä aikaisemmin, mutta tiedätkö, että kuljet ympäriinsä muna ulkona?"

Hups. No, tuo on nyt korjattu. Kun vastedes kirjoitan jutu plain text -muotoon, ongelmasta päästään.

Hämeenlinnan ammattikorkekoulun kaupan alan laitos on ilmeisesti rakennettu Hämeenlinnan korkeimmalle kukkulalle. Mihin tahansa suuntaan sieltä lähteenkin, lähtee aina alamäkeen.

Kouluun palattuani Mäki muistutti taas olemassaolollaan, kun työnsin pyörää ylämäkeen aamutuimaan. Syksyllä tuo vielä menee, mutta räntäsateessa, vastatuulessa tai kun Mäki on jäässä - silloin vasta tuntee elävänsä.

Mahtoikohan koulun paikan valitsijoilla olla suunnitelma opiskelijoiden lannistamisesta? Kenties väsähteneitä tietojenkäsittelijöitä on helpompi ohjailla.

Tosin myönnettäköön, koulusta poistuminen pyöritse on harvinaisen kivutonta. Alamäki, whee!

Elämästä on tullut taas matkustamista. Alkuviikot Hämeenlinnassa koulussa, loput Helsingissä töissä ja viikonloput milloin missäkin.

Ainakin on aikaa kirjoittaa junissa, kun on tämä kannettavakin. Uudet arviot ja kolumni minuun eniten vaikuttaneista toimittajista ovat uunissa. Kun sarjisfestareiden omakustanteet ovat poissa päiväjärjestyksestä, on yllättävän vapauttavaa kritikoida triviaaleja trikoo-oopperoita, Hämähäkkimiehiä ja muita.

Fiktiotakin voisi duunata - mutta missä muodossa? Kirjaa tai novellia en viitsi kirjoittaa, sanat eivät riitä. Kenties käsikirjoitus. Leffakässäriä nyt ei saa mihinkään tyrkytettyä ja sarjakuvakäsikirjoitus... no, jos mies arvioi joka viikko sarjakuvia ja sitten alkaa kirjoittaa niitä, voisi vaikka samantien maalata maalitaulun otsaansa.

Tuosta sci-fi-jutusta voisi kyllä vääntää jotakin, jos vain pysyisi nöyränä ja tiiviinä. Pikaruokaketjuja muukalaisplaneetoilla, kulttuuri-imperialismia avaruudessa. Jotakin minä siitä vielä teen, perkele.