Rupesin eilen funtsimaan uutta sci-fi-satua.

Peruskonflikti olisi sopeutuminen vastaan stagnaatio: pioneerhenkinen ihmiskunta vastaan mukautumiskyvytön muukalaiskulttuuri.

Tarinan keskiössä olisi kaari suuryhtiöstä, joka kiipeää sodan hajottamalta Maa-planeetalta lähiavaruuden voimatekijäksi. Jostain syystä avaruusoopperat korostavat perinteisiä fantasiaelementtejä tai tekevät western-pastisseja. Hieman kyberpunkahtava, korporaatiokeskinen näkemys voisi olla virkistäväkin tuulahdus genreen.

Juttu olisi yhdenlainen oodi ihmisten kekseliäisyydelle, häikälemättömyydelle ja sietokyvylle. Unohdetaan harmoninen, yhden lipun alle yhdistyvä ihmiskunta - korvataan se darwinistisella kilpailuyhteiskunnalla, joka änkeää lonkeroitaan avaruuteen, heti kun vaan murtaa avaruusolioiden teknologian salat. Tästä voisi saada kunnon sopan, jossa poliitikot, liikemiehet ja sotilaat pelaavat armotta omia pelejään toistensa selän takana, samalla, kun kaivertavat ihmisille omaa koloa avaruuteen.

Kivoista tyypeistä ei ole hauska lukea. Kusipää on hyvä protagonisti, kunhan tästä tekee tarpeeksi inhimillisen.

Jim Profit avaruudessa, Kultakuume.com Aplha Centaurilla, Sonera-kirja sädepyssyillä. Jotain tällaista.

Laitetaanpa pöytälaatikkoon.

Ruumis, kaveri.

Meillä on mielestäni ollut tosi hyvä suhde. Sinä olet tehnyt niin kuin on käsketty, vienyt minua paikkoihin, poiminut esineitä, mitä vain.

Minä puolestani olen koittanut pitää sinut tyytyväisenä. Olen ulkoiluttanut sinua, syöttänyt. Hemmotellutkin, ja aika usein vielä. Olen järjestänyt seksiä. Okei, se oli kyllä meille molemmille.

Toisinaan olet saanut kärsiä minun mokistani. Minä juon, sinä saat krapulan. Mutta ethän siksi ole vihainen?

Meillä on mennyt hyvin, mutta nyt salpakoneistossa on hiekkaa. Jalka ontuu, ja siinä on sienitulehdus. Rinnassa on kipua on ja ihon alla on kipeä möykky. Jalkavamma, rintasyöpä? Mitä sinä oikein haudot?

Muista, että jos aiot ontua kohti hautaa, viet minut mukanasi. Noh, ainakin sillä haudalla kasvaisi sieniä.

Meillä meni hyvin. Miksei meillä voisi mennä hyvin vastaisuudessakin? Koitetaan taas, jooko? Okei? Joo, hyvä poika. Jalkaa vaan toisen eteen rohkeasti.

Au. Au. Hyvä, hyvä. Au. Au.

Tiedättekö tälläiset diasarjahelvetit, joissa Rhodoksella lomaillut tuttavapariskunta tykittää tuhannen dian sarjaa samoista uima-altaista ja puuttomista rinteistä? Harvemmin kiinnostavaa, vai?

Katsokaapa joskus japanilaista turistia ja kuvitelkaa huviksenne japanilaiset lomavalokuva-illat.

"Tässä kuvassa: Helsingin Rautatieasema. Tässä kuvassa: Helsingin Rautatieasema ja minä. Tässä kuvassa: Helsingin Rautatieasema ja vaimoni."

Jos japanilaiset joutuisivat sotaan nyt vaikkapa Suomen kanssa, ei minkäänlaista tiedustelua tarvittaisi, kunhan käytäisiin vaan keräämässä fotoalbumit kansalaisilta. Tämähän voisi olla vaikka M. Night Shamalalama-laman seuraava elokuva.

"Ne ovat tulossa"
KELTAINEN HYÖKYAALTO

Bruce Willis kyräilee ikkunaverhojen välistä Lauttasaarentien asunnostaan yöllä. Ulkoa kuuluu vain pahaenteinen kameran laukaisijan räpinä.

Klik. Klik.

KLIK.