Puolustusministeri Rumsfeld kirjoittaa runossaan Glass Box :

You know, it's the old glass box at the -
At the gas station,
Where you're using those little things
Trying to pick up the prize,
And you can't find it.
It's -


And it's all these arms are going down in there,
And so you keep dropping it
And picking it up again and moving it,
But -

Some of you are probably too young to remember those -
Those glass boxes,
But -

But they used to have them
At all the gas stations
When I was a kid.




-6. Joukuuta, 2001, Department of Defense news briefing
Lähde: http://slate.msn.com/id/2081042/

Todellakin Donald. Todellakin.

Saatatte tietää, että pyöritän Katuojan nimellä kulkevaa sarjakuvasaittia. No, minäpä kerron teille salaisuuden.

Valvon sivuston kävijämääriä yksinkertaisilla kävijälaskureilla. Olen tehnyt tätä elokuusta asti ja tarkkailu on tuottanut mielenkiintoisia tuloksia.

Täytyy myöntää, että menetelmä on epätarkka. Keskimäärin yksi arvio saa verkkosivulla noin 70 osumaa (osa lukijoista lukee arviot uutisryhmässä), mutta jos yksi häiriintynyt lukija käy lukemassa arvio 60 kertaa, on kävijämääräarvio hieman virheellinen.

Joka tapauksessa, voidaan havaita suosittuja ja epäsuosittuja aiheita. Kolumnit saavat kaikki yli 100 osumaa, koska niitä ei julkaista newseissä. Kotimaisten hittisarjojen arviot saavat yli 100 kävijää nekin. Suosittuja ovat myös tunnettujen supersankarilehtien arviot. Arviot, joissa kritikoidaan ulkomaisia tuontisarjakuvia saavat alla 50 kävijää.

Eli Hämähäkkimies ja Viivi & Wagner näyttävät maksimoivat osumat. Sarjakuvaväen alimmat yhteiset nimittäjät? Ajattelen mielelläni, että trikooukot ovat se sokeripäällyste, joka auttaa lukijan nielaisemaan informaation jännittävästä, uudesta sarjakuvasta.

Olen tosin kuullut eräältäkin lukijalta, että hän hyppää erikoisempien nimikkeiden yli - aivan - supersankareihin.

Missä viipyvät robottihovimestarit?

Tiedättehän, mekaaninen Jeeves, pneumaattinen Alfred tai mikävaan.

Minä sanoisin "VOLTRON: tuo kaupasta vaaleaa leipää, hammastahnaa, hehkulamppu." Ja VOLTRON menisi K-kauppaan Visa-korttini kanssa (jos minulla olisi robottihovimestari, olisi minulla visa-korttikin) ja palaisi ostosten kanssa.

Joo, hovimestaribotin nimi voisi olla VOLTRON, isoilla kirjaimilla. Tai MEGATRON. Jotain TRON. TRONTRON. BADASSATRON, jos se olisi yhdistetty robottihovimestari-kungfuhenkivartija.

"BADASSATRON, hae tilaukseni sarjakuvakaupasta!"
"BADASSATRON, tiskaa ja imuroi!"
"BADASSATRON, herätys aamulla kello 7:55, aamiaseksi sitruunatee, leipää, tuoremehua". Ja aamulla kuuluisi keittiöstä pneumaattisten robottiraajojen sur-rur ja klik-klik, kun aamiainen valmistuu ja sanomalehteä silitetään.

Että se olisi hienoa. Jumalaut.

Tosin: robottijeeves kuitenkin vetäisi SkyNetit ja Hal kakstuhattaykköset.

"Laita veitsi pois, BADASSATRON"
"EN VOI TEHDÄ SITÄ, DAVE" - "MIELESTÄNI SINUN PITÄISI ISTUA RAUHASSA, OTTAA STRESSILÄÄKE JA AJATELLA ASIOITA", se sanoisi samalla kun paloittelisi minua pneumaattisella robotti-kungfulla.

Pahus.

Se on nyt virallista: olen kuollut ja jälleensyntynyt sarjakuvataivaaseen. Tai Japaniin.

Egmont Kustannus, kustantamo, joka vastaan suomessa ilmestyvien superankarisarjojen julkaisusta, on julkaissut sarjakuvakirjan Matkalla Perditioniin. Perdition on, kuten arvata saattaa, pohja syksyn hittileffalle, josta Tom Hanks tulee pokkaamaan sadannen Oscarinsa.

Perdition on laajalti kehuttu ja arvostettu sarjakuva, jota on pidetty yhtenä viime aikojen parhaana esimerkkinä aikuisille suunnatusta, älykkäästä sarjakuvasta. Ja nyt sitä jaellaan tuhansin kappalein lehtikioskeilla ympäri Suomea.

On vaikea selittää, miksi tämä tekee minut iloiseksi. On hienoa sinänsä, että laadukasta ja älykästä sarjakuvaa julkaistaa kirjakaupoissa, mutta kun suuren yhtiön jakelukanavat valjastetaan laatusarjakuvan malliesimerkin jakeluun, voi sarjakuvan ystävä hypellä tasajalkaa riemusta.

Vaikka kyseessä onkin varmasti yritys rahastaa leffan maineella, valitsen tässä tapauksessa seurauseettisen kannan: tarkoitus pyhittäköön keinot. Laadukasta sarjakuvaa koko kansan ulottuvilla!

Mitähän seuraavaksi?

Ensi viikolla Egmont julkaisee Jimmy Corriganin kovakantisena ja jakaa sitä ilmaiseksi kadunkulmilla.

Seuraavalla viikolla Seitsemäs Sinetti avautuu ja maailmankaikkeus tuhoutuu imploosiossa.

Että sitä odotellessa.

Kirjoittelu-uutisia. Skrivningsnyheter.

Kolmenkymmenen tuhannen merkin artikkeli Warren Ellisistä Spin-lehteen alkaa olla pulkassa. Täytyy myöntää, että paikka paikoin iski pienehkö uskonpuute omiin taitoihin, siinä viidennen sivulauseen kohdalla. Vielä pari kappaletta ja se on valmis: sitten jätän sen tarkastamatta päätoimittajalle kuin eilisen linnunraadon.

Tänään punnerran Katuojan 70-luku-spesiaalin, jossa arvioidaan Hämähäkkimiesklassikoita ja Friikkilän veljeksiä. Yllättäen molemmissa on liberaalia huumeidenkäyttöä ja hupsua politiikkaa. Mutta missä on seksi? Onhan sitä, Friikkilöiden viimeisessä tarinassa. Silti!

Vieraskolumnisti R.R. lähetti Katuojaan taas mainion artikkelin. Erinomaisen yritteliästä, ottaen huomioon, että maksan palkkiot nestemäisinä jos ollenkaan...

Sarjainfoonkin pyydeltiin taas juttua, tekevät sarjakuva-elokuva-spesiaalia. Mieleni tekisi kehua vaahto suussa Bendisin ja Oemingin Powersia, on se vaan niin hyvä. Todellinen pop-sarjis, tylyjä käänteitä, konekivääridialogia ja melkeinpä ikonista kuvitusta. Hyvää shittiä.

Pääsin juuri erään keskisuuren kustantajan listoille, joka tarkoittaa tietysti uusia arvostelukappaleita. Mmm-mmm, ilmaisia sarjakuvia...

Tohtisikohan sitä jo lähettää Suomen Arvostelijain liittoon jäsenanomuksen? Vai katsovatkohan sarjiskriitikkoa nenänvartta pitkin? Sitä paitsi, olenko kirjallisuus- vai kuvataidekriitikko? Mokoma äpärä taiteenmuodoksi, nämä kuvasarjat...

Kiitos. Tack.

Tiesittekö, että Kalervo Palsan näyttelyyn Kiasmassa pääsee perjantaisin ilmaiseksi?

Miten niin "parempaa tekemistä perjantai-iltaisin"?

Joku varmaankin nauraa haudassaan. Eilispäivän kylähullu onkin tämän päivän kulttisankari ja porvarit käyskentelevät bleisereissään taidenäyttelyn käytävillä ihastelemassa penikseensä hirttäytyneitä miehiä. Mikä visioNÄÄRI!

Näin ne hampaat voidaan poistaa, vaikka olisi kuinka radikaali ollut. Kolmenkymmenen vuoden kuluttua Teemu Mäen pahamaineinen kissantappofilmi pyörii taidehalleissa ja kulttuurisedät aplodeeravat sherrylasiensa äärestä: kuinka paljon olikaan hän aikaansa edellä!

Maailmasta loppuu shokkiteho vielä elinaikanani.

Joka tapauksessa. Oli hauskaa ajatella, mitä latomaalauksia rakastava kansa pitää Palsan meiningistä. Sitä esittävää taidetta on huudettu siitä asti, kun ensimmäiset kellot vasta valuivat pöydänreunan yli. Ja nyt sitä saa! Ei abstraktioita - mikään ei jää arvailun varaan, kun "Missi ulostaa"!

Lopuksi: Palsa piirsi ja kirjoitti yli 2000 sivua sarjakuvia. Tämä yksin ansaitsee hatunnoston. Pioneeri mikä pioneeri.

Pam.

Onneksi en sitten viitsinytkään lähteä Myyrmanniin kaupoille perjantaina, vai? Mieleni tekisi kirjoittaa jotain asiasta, mutta se kuulostaisi vain turhalta jeesustelulta.

Maailma saattaa tuntua näinä päivinä vaaralliselta tai järjettömältä. Juuri äskettäin eräskin normaalisti järkevä tuttu manasi lähestyvää maailmanloppua, vakavan oloisena vieläpä. Kyyniseksi heittäytyminen on nyt turhankin helppoa.

Pitää koittaa kuitenkin olla ihmisiksi. Voivottelu, manailu tai muu paskanjauhanta ei auta kuolleita tai haavoittuneita, tai heidän omaisiaan. Syvimmät osanottoni kaikille perjantain pommiturmassa loukkaantuneille ja menehtyneiden läheisille.

Olen koittanut miettiä keinoja auttaa ihmisiä, edes jollakin tavalla. Vuorostani helpottaa jonkun muun elämää. Ehdotuksia otetaan vastaan.